Pääsin ajatuksiisi vain silloin kun olit humaltunut.
Mietin, johtuiko se minusta vai viinin määrästä.
Sydämesi silmät suljit, muttet voinut olla kurkkimatta.
Silloin näin vilauksen.
Avunhuudon kuulin, hiljaisen pihauksen.
Se oli syy, miksi jaksoin yrittää oviesi avaamista aina vain uudestaan ja uudestaan väärillä avaimilla.
Ruosteisten porttiesi kyltteihin kirjoitit uusia kieltoja , jottei kukaan astuisi turmeltuneeseen mieleesi.
Luulen, että uskot ettei kukaan tietäisi, jos virität hymyn suupieleesi.
En halunnut luovuttaa, mutta viimeinen avain kun lukkoon katkeaa, on kai vain toivottava parempaa.
Kuulet muttet kuuntele. Turhaan perääsi kai huutelen. Oven alta kajastaa valoa, lämpöä, toivon kajoa. Mutta puhallat kynttilät ja hengität myrkyllistä savua. Olet yksin vielä aamulla.
Käännät selkäsi, mutta ojennat kätesi. Tartun siihen yhä uudestaan.
Suljet silmäsi, kuiskaat nimeni.
Valutan huuliltain hatarat toiveeni.
Pyydän, jää viereeni.