Reunalla

Katse. Se katse, jota välttelet, sillä pelkäät jääväsi siihen kiinni.
Se katse, jonka pelkäät näkevän, miten väriset.
Se katse, joka kutoo välillemme näkymättömän helminauhan. Katson toiseen suuntaan peläten, että nauha katkeaa hetkenä minä hyvänsä, singoten kaikki niin ilmiselvät salaisuuteni kuin luodit helminä ihollesi.

Välillä näen sinut selvemmin kuin sinä itsesi. Sillä et halua myöntää. Et halua että maailmasi syöksyy alas rinnettä, jonka reunalla nyt huojut.

Mutta se en ollut minä, joka sinut vei reunalle. Minä olin vain se joka kuiskasi ”avaa silmäsi”.

Ja niin minä seison vierelläsi, ja toivon että sinäkin uskallat hypätä.

En anna sinulle kättäni, sillä tiedän, ettei saa koskea.

Vaikket hyppäisi kanssani, odotan sinua alhaalla. Ja silloin, otan kädestäsi.

Tietoa kirjoittajasta

Lily

Olen puhtaasti pöytälaatikkorustaaja. Kirjoitan paljon synkistä aiheista, pohdinnoistani, ja kokemuksistani eri muodoissa (pääasiallisesti novellien ja runojen muodossa). Puran asioita, kokemuksia ja tunteita kirjoituksiini, jonka takia kirjoitukset käyvät kuoppaamassa pohjamutia oikein kaksin käsin, jotta voin huuhdella mudan pois käsistäni matkalla takaisin pinnalle. Ei, en rasvaa joka ilta hirttoköyttä. Juurikin näiden angstikirjoitusten takia voin hengittää syvään ja olla onnellinen, kun päästän asiat ilmoille. Minulla on työn alla kirja (kröhm...ollut jo vuosia). Siinä sivussa raapustan novelleja, ja muita lyhytkirjoituksia joita ajattelin törkkiä tänne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *