Seisot keskellä pisteleviä kauranversoja.
Sumu on niin tiivistä, että jos paljaat, nilkkoihin asti kastuneet jalkasi eivät olisi niin tiukasti maassa, voisit luulla lipuvasi pilvissä.
Nostat helmikasteista puuvillahamettasi kohmeisin sormin ja puhallat hopeisen hiussuortuvan kasvoiltasi.
Raskain, mutta varmoin askelin astut askeleen, toisen.
Enää et käänny takaisin, et edes vilkaise taaksesi.
Hunajanvaalea kangas värjäytyy maasta ja verestä. Silti et pysähdy. Suljet silmäsi ja kuiskaat sumuun.
Olen valmis.
Tietoa kirjoittajasta
Lily
Olen puhtaasti pöytälaatikkorustaaja.
Kirjoitan paljon synkistä aiheista, pohdinnoistani, ja kokemuksistani eri muodoissa (pääasiallisesti novellien ja runojen muodossa).
Puran asioita, kokemuksia ja tunteita kirjoituksiini, jonka takia kirjoitukset käyvät kuoppaamassa pohjamutia oikein kaksin käsin, jotta voin huuhdella mudan pois käsistäni matkalla takaisin pinnalle.
Ei, en rasvaa joka ilta hirttoköyttä. Juurikin näiden angstikirjoitusten takia voin hengittää syvään ja olla onnellinen, kun päästän asiat ilmoille.
Minulla on työn alla kirja (kröhm...ollut jo vuosia).
Siinä sivussa raapustan novelleja, ja muita lyhytkirjoituksia joita ajattelin törkkiä tänne.
Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Lily
