Tussi päästää kumisen äänen kun kirjoitat nimet viiteen appelsiiniin.
Ei se makuun vaikuta, mutta tuntuu oudolta valita appelsiini koska siihen on kirjoitettu nimeni. Ei se ole valintani, niinkuin ei sekään että appelsiinit menettävät muotonsa.
Joka päivä ne menivät enemmän lysyyn. Ensin ne rypistyivät ja nahistuivat. Sitten ne alkoivat menettämään pyöreän muotonsa. Kun ne olivat pahkuraisia ja epämuodostuneita, eikä niistä enää voinut lukea nimiänne, olivat ne todistusaineistonasi juuri haluamallasi tavalla.
Olivat ne todistusaineistona sille, kuinka olemassaolomme oli yksi loputon riesa.
Kuinka meidät kutsuttiin keittiöön todistaamaan kiittämättömyyttämme. Kuinka meidän tuli hävetä tuhlarimaisuuttamme. Kuinka teitkään niin vaikean ja traagisen julistuksen siitä, että tähän taloon ei enää hedelmiä osteta, sillä me annamme niiden mädäntyä.
Kuinka olinkin aina väärässä paikassa väärään aikaan, vaikka tekisin juuri kuten käskit.
Puhumattaakan siitä, kun en tehnyt.
Ei ollut väliä miten lysyssä minä olin. Ei väliä miten mustelmilla, sillä aivan kuten niiden appelsiinien kohdalla, minustakaan ei ulospäin nähnyt sinun kädenjälkeäsi.
Vain ne rappusissa kaatumiset, vai miten se menikään?
Mutta entä ne sisäiset mustelmat?
Se mädäntynyt, saastunut sisältö, jonka olit sairastuttanut.
En voinut hengittää, kun upotit nyrkkisi palleaani. En voinut hengittää kahteenkymmeneen vuoteen.
Ja siten minusta kasvoi se, joka otti minkä tahansa muodon sopiakseen toisen todellisuuteen. Toisen tahtoon. Odotuksiin.
Mutta enhän minä sopinut. Sillä ei appelsiinista saa banaania, eikä minusta narria.
Ja kun minusta tuli tarpeeksi taitava, olin kaikkein näyttävin ja vakuuttavin yksilö.
Ainakin luulin niin.
Ei kukaan voinut nähdä minun rikkinäsyyttäni, vai voiko?
Haluaisin katsoa sinua silmiin ilman että minun tarvitsee laskea katsettani. Haluan katsoa sinua silmiin ja nähdä kuinka pieni sinä olet.
Kuinka heikko sinä olet.
Ja kuinka vahva minusta on tullut.
Mutta vieläkin, minusta tulee se pieni tyttö edessäsi. Muodoton appelsiini.
Toivon, että jonain päivänä en välittäisi edes sen vertaa, että vihaisin sinua.
Toivon, että olemassaolosi olisi minulle kuin kasa applesiineja, jotka leviävät mössöksi kun kävelen niiden päältä.
