Sormesi vievät hiipivät väreet nilkasta polvitaipeeseen, tehden pienen spiraalin sen ympäri.
Niin hellä, hädintuskin kosketus, painuu syvälle sismpääni ja jää osaksi minua.
Se kuohuva tunne, kun hiuksesi pyyhkivät kylkiäni huultesi matkatessa leikkisää laukkaa aina lantiolta asti povelleni.
Väreet nostavat jokaisen hennon haituvan kuten aurinko nostaa viljan pellosta, ja olen kypsä.
Olen valmis sinun pomittavaksesi. Olen valmis täyttämään sinut tästä päivästä, aina siihen asti, kun viimeinen oljenkorsi on taipunut ja aurinko laskee horisonttiin.
Tietoa kirjoittajasta
Lily
Olen puhtaasti pöytälaatikkorustaaja.
Kirjoitan paljon synkistä aiheista, pohdinnoistani, ja kokemuksistani eri muodoissa (pääasiallisesti novellien ja runojen muodossa).
Puran asioita, kokemuksia ja tunteita kirjoituksiini, jonka takia kirjoitukset käyvät kuoppaamassa pohjamutia oikein kaksin käsin, jotta voin huuhdella mudan pois käsistäni matkalla takaisin pinnalle.
Ei, en rasvaa joka ilta hirttoköyttä. Juurikin näiden angstikirjoitusten takia voin hengittää syvään ja olla onnellinen, kun päästän asiat ilmoille.
Minulla on työn alla kirja (kröhm...ollut jo vuosia).
Siinä sivussa raapustan novelleja, ja muita lyhytkirjoituksia joita ajattelin törkkiä tänne.
Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Lily
